Villin lännen tarinoissa kylästä toiseen kiertää lipevä kauppias, jonka vankkureista löytyvällä ihmerohdolla kaikki vaivat päänsärystä nivelrikkoon korjautuvat käden käänteessä. Kylän keskuskadulle parkkeerattu torimyynti saa liikkeelle koko joukon kirjavista vaivoista kärsineitä ja kauppa käy leikiten. Illan tullen, seteleitä takin taskut pullollaan, astuu oman aikansa tähtiapteekkari saluunaan, kumoaa pari siivua viskiä kurkkuunsa ja painuu maaten hymyssä suin. Ja ennen kuin aamu sarastaa, on hän jo matkalla seuraavaan kylään pahat mielessään. Hänelle ei ole merkitystä sillä, että rohto oli silkkaa lumelitkua – mikään vaiva ei parane, eikä mitään hyvää asiakkailleen koitunut. Äkkirikastumiseen tähtäävällä sankarilla on jo uudet markkinat kiikarissa; somen ja kuluttajasuojalautakunnan puutteessa kärvistelevät villinlännen asukit ovat valmiita höynäytettäväksi. Valheellinen viesti ei saavuta ostajia ajoissa, eikä vankkurin perälautojen hävittyä näkyvistä palautusoikeutta ole. Tarina toimii kerran ja sehän tässä tapauksessa riittää. Lännen kiertueen päätteeksi voi kokea täyttymyksen eläkkeelle siirtymisen myötä.
